Päivä, jolloin opin erottamaan puut

”Jos olisit puu, mikä puu olisit ja miksi?”

Tämä kysymys esitettiin minulle metsässä. Ihastuin siihen heti, vaikka tunsin entuudestaan vastaavanlaisen – ”Mitä tekisit, jos näkisit metsässä peuran?” Luin joskus kauan sitten, että ihmisen ajattelu on vahvasti assosiatiivinen, ja yhdet asiat toimivat symboleina toisille. Psykologisen testin tarkoitus onkin redusoida kaikki vastaukset vain pieneen joukkoon vaihtoehtoja. Saada selville ihmislajeja. Puu-kysymyksessä oli kuitenkin jotakin päinvastaista. Ryhdyin kyselemään sitä muilta ja kirjaamaan vastauksia:

”Pihlaja, koska se on hento mutta kestää koviakin tuulia.”

”Mänty, koska eilen metsurikoneella kaadettiin niitä.”

”Koivu, koska se on kaunis.”

”Vaahtera, koska lapsena istutin sen siemenen, ja nyt se on kasvanut minua korkeammaksi.”

”Kataja, koska siitä on yksi askel jousipyssyyn.”

Mänty ja koivu ovat johdossa. Mänty miehillä ja koivu naisilla. Toisaalta kahta samaa perustelua en ole kuullut kertaakaan. Siinä missä puulajit loppuvat kesken, erilaisia puita on taatusti enemmän kuin ihmisiä. Ja kummassa on enemmän huomioitavaa, opittavaa, ihailtavaa?

Rakastan metsää, ja välillä siinä vaeltaessa useampi tunti lennähtää hetkessä ohi. Metsässä on jotakin vaikeasti selitettävää ja piilevää kauneutta. Se on sikäli piilevää, ettei puu kiinnitä yleensä luontoa arvostavan ihmisen huomiota yhtä ennakoitavan helposti kuin vaikka leikkivä söpö koiranpentu. Puut saattavat ensivaikutelmaltaan näyttää samoilta. Miksi muuten oli keksitty nimityksiä eri puulajeille? Nimi pukee tuhansia erilaisia puita samoihin vaatteisiin – ei ole enää tätä ja tuota puuta, vaan on kuusi ja toinen kuusi.

Joskus luin jostakin, että jokainen lumihiutale on ainutlaatuinen. On hätkähdyttävää ajatella, että tuossa leijailee miljoonia pikkutaideteoksia. Ne laskeutuvat kasvoille, ja kehon lämpö sulattaa ainutlaatuisen taideteoksen jäljettömiin. Tai ne laskeutuvat puiden oksille, ja yhdessä muodostuvat toisenlaisen yhtä ainutlaatuisen taideteoksen.

Luonnossa esiintyy myös toisenlaista piilevää kauneutta. Vuodenaikojen säännöllinen vaihtelu, vuorovesien liikkeen ennustettavuus, veden jäätyminen ja jään sulaminen, lumihiutaleiden liike ylhäältä alaspäin. Yllä olevan kappaleen ”sama” asia voidaan ilmaista toisinkin – Sadepilvissä on pieniä jääkiteitä ja pölyhiukkasia, niistä muodostuu varsinaisia lumihiutaleita -5:n ja -20:n asteen välillä. Niiden muotoon vaikuttavat ilman kosteus, lämpötila, tuuli ja muut fysikaaliset olosuhteet. Lumihiutaleen molekyyli voi kiinnittyä toiseen monella eri tavalla, joten jo useammalla saadaan lähes loputon joukko eri kuvioita. Kun lumihiutale on kasvanut riittävän suureksi, se irtautuu pilvestä Maan painovoiman avulla ja alkaa laskeutua. F=m*a, s=½at² , E=mgh.

Tällä viikolla satoi ensilumi. Yritin saada kaavat hetkellisesti pois mielestä. Kuuntelin Siri Nilsenin Alle snakker sant:ia, ja muistelin jälleen, miten tänä päivänä vuosi sitten opin paremmin, kuinka erilaiset ihmiset ovatkin. Opin erottamaan puita.

Poppisosiologia

Eilen oli niin hilpeä olo, että päätin viimeinkin testata kauan sitten tiedettyä mutta kokeilematta jäänyttä lukutekniikkaa. Nimittäin nopeuden aikaansaamiseksi luetaan jokaisesta kappaleesta vain ensimmäinen ja viimeinen virke. Itse sovelsin tätä vielä pidemmälle lukemalla ainoastaan jokaisen luvun ensimmäinen ja viimeinen luku. Tulos: vielä hilpeämpi olo; kahdessa tunnissa on kahlattu läpi 300-sivuinen Baumanin Sosiologinen ajattelu; sekä varsin painava tunto päässä. Tästä innostuneena päätin testata kyseisen lukemistekniikan sisarusta – kirjoittamistekniikkaa, jossa kirjoitetaan aiheesta sen kummemmin ajattelematta. Tässä on sen tulos.

Sosiologia tutkii yhteisöjä. Mutta minkälaisia yhteisöjä on populäärikulttuurin hahmoilla? Seuraavaksi on esitetty verkkoja, jotka esittävät jonkun henkilön ystävyyssuhteita. Verkon solmut ovat henkilön ystäviä, ja kaaret solmujen välillä esittävät, tuntevatko henkilön ystävät toisensa. Verkko kertoo jotakin henkilöstä, esimerkiksi kuinka monipuolinen tai sulkeutunut hän on, tai kuinka paljon hän esittää omia ystäviä toisilleen.

Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkunen on ehdoton Muumilaakson tarinoiden suosikkihahmoni – filosofoiva, seikkailuhaluinen, sopivan etäisen ja ystävällisen yhdistelmä. Nuuskamuikkusen kavereita ovat Muumipeikko, Muumipappa, Muumimamma, Niiskuneiti, jne., oikeastaan kaikki Muumilaakson asukkaat. He puolestaan tuntevat kaikki toistensa, joten ystävyysverkosta tulee ns. täydellinen verkko. Voidaan tietysti väittää vastaan, ettei Mörkö ole yhtä läheinen kuin Muumipeikko, mutta ei hän ainakaan tuntematon ole ja tuskin sitä viholliseksikaan voi kutsua. Joten näin ratkottiin Muumilaakson tarinoiden menestyksen salaisuus – kaikki ovat loppupelissä kaikkien kavereita ja kaikki loppuu hyvin. Tämä verkko voi myös olla jonkun sovittelijan tai salaseuran jäsenen verkko.

Kapteeni Kaarna

Kapteeni Kaarna on minusta yksi kiinnostavimmista Tuntemattoman sotilaan hahmoista. Hän tuntee hyvin lähes kaikki alaisensa, ja pistää itsensä likoon heidän puolesta. Näin värikkään hahmon kuolema aivan romaanin alussa oli siten surullinen mutta kirjailijalta rohkea ja täten kiinnostava juonin käänne. Tällainen verkko voisi esittää myös mikä tahansa hyvää johtajaa, joka tuntee muitakin kuin organisaation ylintä johtoa.

Mad Max

Mad Max on Mel Gibsonin esittämä päähahmo samannimisessä elokuvassa, joka on tyypillinen road movien edustaja. Hahmo on koko ajan liikkumassa eteenpäin, hän joko tavoittelee jotakin päämäärää, kuten Indiana Jones:n tapauksessa tai yksinkertaisesti etenee. Ystävien kautta hankitaan uusia tuttavia ja heidän kautta taas uusia. Sillat poltetaan taakse, vanhoja tuttavia jätetään, tai he jäävät itse. Sivupolut ja mustat jäät matkan varrella tekevät elokuvasta kiinnostavan. Minne mennään ei tiedetä, mutta silloin kun ollaan perillä, niin varmasti tuntuu siltä.

Peter Parker

Tämä verkko voi vaikuttaa tavallisen ihmisen verkolta, paitsi yksi detalji – verkossa on kaksi ryhmää, joiden välillä ei ole kaaria, ts. tällaisen ystävyysverkon omaava henkilö viettää salaa toista elämää. Peter Parker on tavallinen fysiikan opiskelija, joka auttaa tätiään, tekee tutkimustyötä, deittailee tyttöjä. Mutta hän on myös hämähäkkimies, joka auttaa poliisipäällikköä ja taistelee antisankareita vastaan. Kummankaan ryhmän tuttavat eivät tunne tuttavia toisesta ryhmästä.

Mitä muuta kiinnostavaa ystävyysverkosta voi saada eri ammatti-ihmisille?

Sosiologi: Minkälaisia ihmisten välisiä suhteita voidaan mallintaa ja minkälaista hyödyllistä tietoa siitä voi saada? (Esimerkiksi ystävyysverkko on erilainen kuin tuttavuusverkko)

Lääkäri: Onko olemassa verkon minimikokoa, josta voi päätellä, että henkilöllä on riski sairastua masennukseen?

Valtiotieteilijä: Kuinka paljon verkon laajuus korreloi henkilön vaurauden kanssa, ts. kuinka paljon sosiaalinen pääoma on konvertoitavissa rahalliseen pääomaan? Tai vaihtoehtoisesti henkilön pyyteettömyyden mittarina, eli henkilö ei käytä verkostoja hyväkseen.

Historioitsija: Kasvaako verkon keskimääräinen koko nykyaikaan mentäessä, eli auttaako kehittynyt kommunikaatiotekniikka hankkimaan uusia tuttavia?

Antropologi: Miten ympäröivä kulttuuri – kieli, perinne, lait vaikuttavat verkon rakenteeseen?

Kasvatuspsykologi: Onko havaittavissa korrelaatiota vanhempien ja heidän lastensa ystävyysverkkojen rakenteen välillä?

Matemaatikko: Onko ystävyysverkoilla jokin ominaisuus, joka erottaisi niitä muista verkoista?

Fyysikko/Fysiologi: Mikä on keskimääräinen energiatarve uuden kaaren saamiseen verkkoon? Entä uuden solmun? (Ts. kuinka helppoa, on tutustuttaa omia ystäviä keskenään tai saada uusia tuttavia?)

Filosofi: ???