”Jos olisit puu, mikä puu olisit ja miksi?”
Tämä kysymys esitettiin minulle metsässä. Ihastuin siihen
heti, vaikka tunsin entuudestaan vastaavanlaisen – ”Mitä tekisit, jos näkisit
metsässä peuran?” Luin joskus kauan sitten, että ihmisen ajattelu on vahvasti
assosiatiivinen, ja yhdet asiat toimivat symboleina toisille. Psykologisen
testin tarkoitus onkin redusoida kaikki vastaukset vain pieneen joukkoon vaihtoehtoja.
Saada selville ihmislajeja. Puu-kysymyksessä oli kuitenkin jotakin
päinvastaista. Ryhdyin kyselemään sitä muilta ja kirjaamaan vastauksia:
”Pihlaja, koska se on hento mutta kestää koviakin tuulia.”
”Mänty, koska eilen metsurikoneella kaadettiin niitä.”
”Koivu, koska se on kaunis.”
”Vaahtera, koska lapsena istutin sen siemenen, ja nyt se on
kasvanut minua korkeammaksi.”
”Kataja, koska siitä on yksi askel jousipyssyyn.”
Mänty ja koivu ovat johdossa. Mänty miehillä ja koivu
naisilla. Toisaalta kahta samaa perustelua en ole kuullut kertaakaan. Siinä
missä puulajit loppuvat kesken, erilaisia puita on taatusti enemmän kuin
ihmisiä. Ja kummassa on enemmän huomioitavaa, opittavaa, ihailtavaa?
Rakastan metsää, ja välillä siinä vaeltaessa useampi tunti lennähtää hetkessä ohi. Metsässä on jotakin vaikeasti selitettävää ja piilevää
kauneutta. Se on sikäli piilevää, ettei puu kiinnitä yleensä luontoa arvostavan
ihmisen huomiota yhtä ennakoitavan helposti kuin vaikka leikkivä söpö koiranpentu. Puut
saattavat ensivaikutelmaltaan näyttää samoilta. Miksi muuten oli keksitty
nimityksiä eri puulajeille? Nimi pukee tuhansia erilaisia puita samoihin
vaatteisiin – ei ole enää tätä ja tuota puuta, vaan on kuusi ja toinen kuusi.
Joskus luin jostakin, että jokainen lumihiutale on
ainutlaatuinen. On
hätkähdyttävää ajatella, että tuossa leijailee miljoonia pikkutaideteoksia. Ne
laskeutuvat kasvoille, ja kehon lämpö sulattaa ainutlaatuisen taideteoksen
jäljettömiin. Tai ne laskeutuvat puiden oksille, ja yhdessä muodostuvat
toisenlaisen yhtä ainutlaatuisen taideteoksen.
Luonnossa esiintyy myös toisenlaista piilevää kauneutta. Vuodenaikojen
säännöllinen vaihtelu, vuorovesien liikkeen ennustettavuus, veden jäätyminen ja
jään sulaminen, lumihiutaleiden liike ylhäältä alaspäin. Yllä olevan kappaleen ”sama”
asia voidaan ilmaista toisinkin – Sadepilvissä on pieniä jääkiteitä ja
pölyhiukkasia, niistä muodostuu varsinaisia lumihiutaleita -5:n ja -20:n asteen
välillä. Niiden muotoon vaikuttavat ilman kosteus, lämpötila, tuuli ja muut
fysikaaliset olosuhteet. Lumihiutaleen molekyyli voi kiinnittyä toiseen monella eri tavalla, joten jo useammalla saadaan lähes loputon joukko eri kuvioita. Kun lumihiutale on kasvanut riittävän suureksi, se
irtautuu pilvestä Maan painovoiman avulla ja alkaa laskeutua. F=m*a, s=½at2
, E=mgh.
Tällä viikolla satoi ensilumi. Yritin saada kaavat
hetkellisesti pois mielestä. Kuuntelin Siri Nilsenin Alle snakker sant:ia, ja
muistelin jälleen, miten tänä päivänä vuosi sitten opin paremmin, kuinka
erilaiset ihmiset ovatkin. Opin erottamaan puita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti