sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Päivä, jolloin opin erottamaan puut

”Jos olisit puu, mikä puu olisit ja miksi?”

Tämä kysymys esitettiin minulle metsässä. Ihastuin siihen heti, vaikka tunsin entuudestaan vastaavanlaisen – ”Mitä tekisit, jos näkisit metsässä peuran?” Luin joskus kauan sitten, että ihmisen ajattelu on vahvasti assosiatiivinen, ja yhdet asiat toimivat symboleina toisille. Psykologisen testin tarkoitus onkin redusoida kaikki vastaukset vain pieneen joukkoon vaihtoehtoja. Saada selville ihmislajeja. Puu-kysymyksessä oli kuitenkin jotakin päinvastaista. Ryhdyin kyselemään sitä muilta ja kirjaamaan vastauksia:

”Pihlaja, koska se on hento mutta kestää koviakin tuulia.”
”Mänty, koska eilen metsurikoneella kaadettiin niitä.”
”Koivu, koska se on kaunis.”
”Vaahtera, koska lapsena istutin sen siemenen, ja nyt se on kasvanut minua korkeammaksi.”
”Kataja, koska siitä on yksi askel jousipyssyyn.”

Mänty ja koivu ovat johdossa. Mänty miehillä ja koivu naisilla. Toisaalta kahta samaa perustelua en ole kuullut kertaakaan. Siinä missä puulajit loppuvat kesken, erilaisia puita on taatusti enemmän kuin ihmisiä. Ja kummassa on enemmän huomioitavaa, opittavaa, ihailtavaa?

Rakastan metsää, ja välillä siinä vaeltaessa useampi tunti lennähtää hetkessä ohi. Metsässä on jotakin vaikeasti selitettävää ja piilevää kauneutta. Se on sikäli piilevää, ettei puu kiinnitä yleensä luontoa arvostavan ihmisen huomiota yhtä ennakoitavan helposti kuin vaikka leikkivä söpö koiranpentu. Puut saattavat ensivaikutelmaltaan näyttää samoilta. Miksi muuten oli keksitty nimityksiä eri puulajeille? Nimi pukee tuhansia erilaisia puita samoihin vaatteisiin – ei ole enää tätä ja tuota puuta, vaan on kuusi ja toinen kuusi.

Joskus luin jostakin, että jokainen lumihiutale on ainutlaatuinen. On hätkähdyttävää ajatella, että tuossa leijailee miljoonia pikkutaideteoksia. Ne laskeutuvat kasvoille, ja kehon lämpö sulattaa ainutlaatuisen taideteoksen jäljettömiin. Tai ne laskeutuvat puiden oksille, ja yhdessä muodostuvat toisenlaisen yhtä ainutlaatuisen taideteoksen.

Luonnossa esiintyy myös toisenlaista piilevää kauneutta. Vuodenaikojen säännöllinen vaihtelu, vuorovesien liikkeen ennustettavuus, veden jäätyminen ja jään sulaminen, lumihiutaleiden liike ylhäältä alaspäin. Yllä olevan kappaleen ”sama” asia voidaan ilmaista toisinkin – Sadepilvissä on pieniä jääkiteitä ja pölyhiukkasia, niistä muodostuu varsinaisia lumihiutaleita -5:n ja -20:n asteen välillä. Niiden muotoon vaikuttavat ilman kosteus, lämpötila, tuuli ja muut fysikaaliset olosuhteet. Lumihiutaleen molekyyli voi kiinnittyä toiseen monella eri tavalla, joten jo useammalla saadaan lähes loputon joukko eri kuvioita. Kun lumihiutale on kasvanut riittävän suureksi, se irtautuu pilvestä Maan painovoiman avulla ja alkaa laskeutua. F=m*a, s=½at2 , E=mgh.


Tällä viikolla satoi ensilumi. Yritin saada kaavat hetkellisesti pois mielestä. Kuuntelin Siri Nilsenin Alle snakker sant:ia, ja muistelin jälleen, miten tänä päivänä vuosi sitten opin paremmin, kuinka erilaiset ihmiset ovatkin. Opin erottamaan puita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti