Tuttu ja ei niin tuttu

Lämmin, tuttu ja henkilökohtainen. Yhtä kuin kulunut, mustavalkoinen lapsuuden valokuva. Sellainen, jolla on voima pysäyttää kiireiden keskellä. Sellainen, jonka helmassa tuntee itsensä turvalliseksi. Sellainen, jonka kauneutta vain itse näkee. Melko neutraali joillekin mutta erittäin arvokas itselleen.

Näillä sanoilla kuvailen paikkaa.

Ensimmäinen opiskelupaikka. Ensimmäinen (oma) kotipaikka. Paikka, jossa koin ilot ja surut.

Paikka on aluksi huomaamaton. Se on lava ja taustakuva. Mutta ajan mittaan paikka alkaa värittää tekemisiä. Sitten vaikuttaa, lopulta määrittää. Paikan tai tilan suunnittelulla voi vaikuttaa, minkälaisia ajatuksia se ihmisessä laukaisee.

Väri on psykologiaa.

Ja äänet.

Asento.

Seiso suorassa pää kohotettuna, ja tavoittele tornin taivasta tavoittelevaa huippua, niin todennäköisesti tunnet joko ylpeyttä tai mahtipontisuutta.

Onneksi ihminen ei ole ohjelma, joka passiivisesti reagoi syötteeseen, vaan ohjelmia itse luova ohjelmoija. Omat teot ja niiden kautta saadut kokemukset alkavat lopulta määrittää "paikan tunnon".

Paikka on tietysti vain toissijainen, eloton, ja sille ei ole väliä, miten siihen suhtaudutaan. Ihmiset ovat tärkeämpiä. Mutta ihmisetkin kokoontuvat AINA jossakin paikassa. Ihmiset lähtevät omille teilleen, mutta vuosien päästä saattavat tulla takaisin, kokoontua kaikki siinä samassa vanhassa paikassa. Ja vaikka eivät kokoonnukaan, silti muistot ihmisistä tulevat liittymään siihen paikkaan.

Paikasta muodostuu assosiaatio osalle omaa elämää.

Hyvässä ja pahassa. Tunnen ihmisiä, jotka pakenivat kirjaimellisesti tietystä paikasta. Oli pakko jättää edullinen asunto ja kaveripiirin vain sen takia, että paikkaan liittyi vahvasti epämiellyttäviä muistoja. Toiset taas ovat niin rakkaita, että niihin aina palaa. Käyn vähän väliä omassa lempipaikassa, jossa muistot vyöryvät päälleni aaltojen tavoin.

Turistikohteet ovat taas korokkeita.

Turistikohteisiin useimmiten ladataan arvoa ja merkitystä alusta alkaen. Näin syntyi Helsingin Tuomiokirkko ympäröivineen uus-klassismitaloineen, kun aikoinaan pienestä kaupungista rakennettiin pääkaupunki ja haluttiin vaikuttava monumentti ihailtavaksi ja näkymää hallitsevaksi. Tai pienempiä kuten teekkarikylä, jossa opiskelijoiden talkoovoimin rakennettiin soluasuntoja. Siellä Alvar Aallon suunnittelemassa Jämeräntaival 1:n talossa on Aallon tunnistettavia kaarevia ovenkahvoja ja avaria, avonaisia ja pitkiä eteistiloja. Tällaisiin paikkoihin liittyy toisten ihmisen ilot ja surut, haaveet ja pettymykset, tarinat ja vaiheet.

Turistikohteet ovat korokkeita, joista näkee toisten elämään.